Kuulkaas, tälle tätille sitä sattuu ja tapahtuu.  Tämä kesäloma on mennyt aika pieleen.  Ensin sain kuulla yhden ikävän asian, joka kropassani jyllää.  Siitä ei sen enempää täällä.  Mutta sitten tuli vielä tämä toinen juttu.

Noin kuukausi sitten huomasin yhtäkkiä töissä, että mulla on jotain vikaa oikeassa silmässä.  Siinä oli keskellä näkökenttää kuin pisara, joka vääristi näköä.  Jos katsoin suoraa viivaa, se viiva meni mutkalle.  Jos luin tekstiä, kirjaimia katosi.  Telkkaria katsoessa ihmisten naamat oli joko mutkalla tai sitten niiltä puuttui nenä tai suu. Aika kurja tunne.  No pakko se oli mennä silmälääkäriin.  Silmäklinikalla sitten selvisi, että mulla on makulareikä silmässä.  En ikuna ollut moisesta edes kuullut.  Kävin siellä silmäklinikalla viime maanantaina ja heti tiistaina soitettiin että ens viikon tiistaina, 12.7. leikataan.  Aika nopeeta toimintaa.  Hiukka jänskättää.  Leikkaus tehdään puudutuksessa, mun pitää maata 2 tuntia selälläni, voi yök.  Ja kuunnella instrumentteja ja kaikkea mitä nyt sitten tekevätkin.  Saatan päästä jo samana päivänä sairaalasta pois, mutta voi olla että ainakin yhden yön pitävät.  Tai jos tulee komplikaatioita, kuten silmänpaineen nousua, sitten useampi yö.  Toivon totisesti että ei tule komplikaatioita.

Jahka leikkauksesta selvitään, jälkihoito se vasta karmivaa on! Pitää olla 5-10 vuorokautta pää koko ajan alaspäin!  Silmään kun laitetaan joku kaasupallo jonka sitten pitäisi sen reiän laittaa kiinni ja jotta se kaasu toimisi, sen on kohdistuttava silmän takaosaan ja se onnistuu vaan päätä riiputtamalla.  Siis en voi ottaa astiakaapista mitään koska silloin olisi nostettava pää ylöspäin.  En voi hakea jääkaapista mitään, koska silloinkin on pään kyllä oltava ylhäällä.  Voi yök taas.  Oikein pelottaa se leikkauksen jälkeinen viikko.  Entäs sitten yöllä?  Pitäisi nukkua mahallaan, jota en tod. voi tehdä.  Ja minähän pyörin yöllä kuin väkkärä. Tänäänkin heräsin selältäni.  Ei kuulkaas hyvältä näytä.  Ja miten mä syön?!  Kokeilin tässä yhden kerran syödä pää alaspäin, ei meinaa nielemisestä tulla mitään.  Olen siis vihdoinkin laihdutuskuurilla!

Jos joku haluaa ja jaksaa lukea, kopsasin netistä tällaisen:

Makulareiän korjaus pitäisi tehdä mahdollisimman pian, viimeistään vuoden kuluttua oireiden alkamisesta.

Leikkauksessa silmästä poistetaan lasiainen, hyytelömäinen kudos, joka täyttää koko silmän takaosan. Verkkokalvon pinnasta poistetaan sitä kiristävät kerrokset, jolloin verkkokalvo pääsee asettumaan takaisin oikeaan asentoon.

Leikkauksen jälkeen makulaseudun pitää olla kuiva ja siksi lasiaistila täytetään kaasulla. Kaasu poistuu silmästä vähitellen verenkiertoon imeytymällä ja lasiaistilan täyttää silmään erittyvä kirkas neste. Kaasu on kevyempää kuin neste ja siksi se asettuu aina lasiaistilassa kohtaan, joka on ylimpänä. Kun kaasun pitää olla silmän pohjaa vasten, potilaan on asetuttava asentoon, jossa silmä katsoo suoraan alaspäin. Tätä nimitetään asentohoidoksi.

Asentohoito on potilaalle raskas, mutta täysin välttämätön osa kokonaishoitoa. Ilman asentohoitoa leikkauksesta ei ole hyötyä. Asentohoidon kesto on keskimäärin 5-10 vuorokautta.

Kaasulla täytetty silmä näkee hyvin huonosti. Näkö palautuu kaasun poistuessa vähitellen verenkiertoon noin 4-6 viikon kuluessa. Näöntarkkuus kohenee vähitellen vielä useita kuukausia kaasun poistumisen jälkeenkin. Lasiainen ei kasva takaisin. Lasiaistilan täyttää kirkas silmän sisäinen neste.

Ennuste

Leikkauksen ja asentohoidon avulla alle vuoden oireilleet makulareiät saadaan useimmiten umpeutumaan. Näöntarkkuuden palautuminen on yksilöllistä. Lähes puoleen hoidetuista silmistä kehittyy leikkauksen jälkeen auttava lukunäkö.

Makulareiän korjaus edistää kaihen kasvua. Jos silmään ei ole tehty kaihileikkausta aikaisemmin tai jos sitä ei tehdä makulareiän korjauksen yhteydessä, se on tehtävä viimeistään muutaman vuoden kuluttua.

Muutoin makulareikäleikkaus on verrattain turvallinen toimenpide. Näköä uhkaavien ongelmien riski on hyvin pieni ja korjausleikkauksia tarvitaan harvoin.

 

Niin että sitten vielä voi tulla kaihikin.  Ou jee.  Ja kokonaista puolelle tulee leikkauksen jälkeen auttava lukunäkö.  Ou jee taas.  Eli tietysti minä olen se toinen puoli jolle ei tule, eiks niin. 

Että tämmöstä täällä.  Vika lomaviikko menee sairastellessa, enkä saa niitä lomapäiviä hyväkseni.  Neljän viikon sairauslomaa ennusti sairaanhoitaja joka mulle soitti ja ilmoitti tuon leikkausajan.  Katotaan sitten neljän viikon päästä näenkö mitään.  Nimittäin on aika vaikeeta tehdä tietsikalla töitä jos ei nää.

Tästä johtuen tännekään ei vähään aikaan tule postauksia.  Mutta heti kun kynnelle kykenen ilmoittelen miten mulle kävi   Pitäkää peukkuja!

Hellettä on riittänyt liiankin kanssa.  Toivotan silti kaikille lämmintä ja ihanaa viikonloppua, nähdään sitten taas kun minä nään jotakin

Viikon huumoripläjäys:

Olipa kerran sokea suomalainen, kuuro tanskalainen ja ruotsalainen, joka oli joutunut pyörätuoliin. He löysivät yhdessä pullon, jonka henki lupasi jokaiselle yhden toivomuksen.
Ensin toivoi suomalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä näen, minä näen!
Sitten toivoi tanskalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Minä kuulen, minä kuulen!
Viimeisenä toivoi ruotsalainen ja hetken kuluttua hän huusi:
- Nastarenkaat, nastarenkaat!