Kävin tossa tiistaina näyttämässä silmäklinikalla silmääni.  Lekuri sanoi kaiken olevan päällisin puolin ok.  Painetta on hiukan liikaa, mutta ei vielä kamalan hälyttävästi.  Kolmen kuukauden päästä on mentävä taas silmälääkärille, sitten katsotaan, tarvitaanko jotain toimenpiteitä.  Kaasupalloa on vielä silmässä, se pienenee kyllä koko ajan.  Nyt se ilmeisesti tekee jotain hajoamisjuttuja, koska eilen mulla oli yhteensä neljä pallukkaa .  Ison pallukan ympärillä roikkui pienempiä pallukoita.  Ja yksi pallukka heilui kuin heinämies, vähän väliä silmässä tuntui kuin joku ötökkä lentäisi siihen.  Aika ikävä tunne katsella sellaista, varsinkin kun automaattisesti käsi heilahtaa kun yrittää sitä 'ötökkää' hätistellä pois.  Jos vieraat näkisi, varmaan aattelisivat, että mikä pakkoliikesairaus tolla on .   Mutta katsotaan katsotaan.  Vähän pelottaa myös se, että kun katson vain leikatulla silmällä, siinä yhä edelleen on sitä 'pisaran' tuntua, eli kirjaimet menee mutkalle.  Ei sentään enää katoa tekstistä.
Maanantaina alkaa vihdoinkin työt, kyllä on vielä aika hankala tuijottaa numeroita, mutta toivon totisesti että tuo pallukka häviää nopsaan tahtiin.  Ei olisi minun suustani uskonut tulevan semmosta lausetta, että ah, vihdoinkin töihin !  Alkaa tosissaan tympiä tämä kotona olo.

Kävin keskiviikkona kampaajalla, tukka oli ehkä hiukan kasvanut yli tämän yli kahden kuukauden aikana.  Piristi kummasti kun sai kuontalon taas kuntoon.  Samalla reissulla hemmottelin itseäni ja menin ravinteliin syömään ja juomaan lasillisen punkkua.  Ihanata oli.  Ja sitten iski kauhja shoppailuinto .  Kävin Tiimarissa ostamassa kaikkea ihanaa krääsää ja korukaupasta ostin kaulakorun ja kolmet korvikset.  Katsoin ne ansainneeni kun en ole törsännyt yhtään mitään pitkään aikaan .

Nyt jopa himottaisi tehdä kortteja.  Yritin yks päivä aloittaa, mutta ei siitä hitsi vie tule mitään, ei yhdellä silmällä onnistu.  Se on jännä juttu, että kun on tottunut kahteen silmään, yksi ei riitä.  Jos katson alaspäin ja kaasupallo häiritsee, laitan leikatun silmän kiinni ja yritän tihrua sillä yhdellä öögalla, välimatkan tunnistus sumenee jotenkin hölmösti.  Luulet, että sentin päässä on tuo, mutta se onkin kahden sentin päässä.  Tämän koin jo silloin kun poimin marjoja pensaasta.  Ihmettelin miksei tuo punaviinimarjaterttu tule vaikka kuinka yritän.  Käsi vaan meni tertun ohi.  Mutta ehkä tämäkin aikanaan poistuu ja pääsen taas harrastamaan kätten töitä.

Auvoisaa viikonloppua kaikille!

Viikon huumoripläjäys:

Poika marssi apteekkiin.
Apteekkari:"Mitä saisi olla ?"
Poika:"No tulinpahan vaan ostamaan noita varmuusvälineitä."
Apteekkari:"Ja kuinkahan paljon ?"
Poika:"No anna nyt saman tien vaikka tusina niitä sitten, ei nimittäin ole mikään pihtari se eukko, jonka kanssa tänä iltana on treffit."
Apteekkari myi kumit ja poika poistui vihellellen. Illalla poika meni hakemaan tyttöä tämän kotoa. Tytön äiti tuli avaamaan oven ja pyysi poikaa saman tien illallispöytään perheen kanssa. Poika suostui, aikaista kun oli ja nälkäkin hiukoi vatsanpohjaa. Illallispöydässä istuivat pojan lisäksi tyttö ja tämän isä ja äiti. Pöytään käytäessä poika tarjoutui lukemaan ruokarukouksen. Isäntäväki suostui. Poika alkoi rukoilla. Hän rukoili, rukoili ja rukoili. Ja hartaasti. Lopulta hän lopetti rukoilemisen. Tyttö kysyi häneltä ihmeissään:
"En tiennytkään, että olet noin uskonnollinen."
Poika vastasi:"Enkä minä tiennyt, että isäsi on apteekkari!"