Olen tullut kukkaostoksilta, multaostoksilta, päivänvarjo-ostoksilta ja tyynyostoksilta .  Niistä sitten myöhemmin, koska nyt on niin kylmä tuuli ettei hotsita laittaa kukkia purkkeihin, odotellaan lämpimämpää säätä.

Mutta! Mentiin siis tohon ihan lähellä olevaan puutarhamyymälään kukkia hakemaan.  Ja kukas se käveleekään siellä mua vastaan!  Itse residentti Tarja!  Melkein törmättiin.  No, olin vaan että jahas, Tarja tulee ihan Espoon keskukseen hakemaan kukkia.  Turvamies kipitteli perässä.  Pyörittiin siinä sitten niitä kukkia poimimassa kassiin ja Tarja osteli lobelioita ja lumihiutaleen .  Kaikki valkoisia.  Kassalle kun menin, Tarja oli ekana ja voi että mulla oli pokassa pitelemistä.  Se oli ihan sen näköinen, että oli just noussut sängystä, tukka ihan sekaisin, varmasti ei ollut kammannut sitä lähtiessään.  Tai ehkä olikin, onhan tuolla kaamee tuuli ja laittaahan se tukan sekaisin jos ei lakkaa ole .  Tuulipuku päällä.  Kyseli kovasti kassaneidiltä joistain kukista, voiko niitä leikata ja miten ne kasvaa jne.  Sitten vapautui toinen kassahenkilö ja minä länttäsin kukkakassini siihen tiskille ja änkesin ihan Tarjan viereen, meidän takin hihat vaan hinkkaili toisiaan vasten .  Sitten Tarja sai maksettua ja turvamiehensä kanssa (Sami nimeltään )  ulos.  Kun minä pääsin ulos, liikahti pihalla upea musta mersu, jonka takaikkunoissa oli verhot, ihan kaameen vaikee päätellä kuka istui takapenkillä.  Ylkä sitten huomasi toisenkin residentillisen auton just meidän auton vierestä, se lähti mersun perään.  Liekö Tarjalla vielä se siirtolapuutarhapalsta, tuskin ne sen ostamat kukat Mäntyniemeenkään sopi, varmaan puutarhurit siellä ois nauraneet.

Mutta siis, olen ollut tänään melkein itseäni paremmassa seurassa .  En ole koskaan nähnyt livenä yhtäkään meidän pressaa, joten tämä oli minulle elämys .  Se oli pakko jakaa teidän kanssanne .