Huhhuijakkaa!  Kauheat 6 päivää takanapäin.  Onneksi en saanut asentohoitoa 10 päivää vaan 'vaan' 6.  Kestämistä oli tässäkin.

Menin siis sovitusti silmäklinikalle ja jänskäsin kaikkein eniten sitä, että joudun hereillä katsomaan koko ajan mitä tekevät.  No enhän mä mitään nähnyt.  Kaikki oli mustanharmaan psykedeelistä kuviota vaan.  Ensin laitettiin puolen tunnin ajan kaikenmaailman tippoja.  Juu ja sanottiin, että joudun jäämään yöksi, eli vaihdoin sairaalavaatteet päälle.  Olin ihan yksin huoneessa ja ihmettelin kun ei telkkaria ollut.  No ei kai, täähän on silmäsairaala.  Sitten vietiin alakertaan puudutukseen.  Voihan tsiisös!!  Kuvitelkaa miltä tuntuu kun neulalla pistetään yläluomeen, alaluomeen, silmän sisänurkkaan ja silmän ulkonurkkaan. AUTS!  Sanoinkin sille narkkarille, että tää oli elämäni kaamein kokemus ja multa on sentään molemmat lonkat leikattu.  Noh, 15 minuutin päästä puudutus oli vaikuttanut ja alettiin laittaa niitä vihreitä kaapuja päälle ja kanyyliä ja sitten itse leikkaus alkoi.  Hitsi kun nauratti, kuulin vaan surinaa välillä, tosiaankaan mitään en nähnyt.  Alta tunnin kesti koko homma ja mä olin ihan että täh, tässäkö tää oli.  Oli ja oli, sitten alkoi se asentohoito, eli pää koko ajan alaspäin katse kohti lattiaa.  Ei se puudutus ollutkaan kaameinta, asentohoito on!  Kahden tunnin päästä tultiin mittaamaan silmänpaine.  Minä koko ajan, että enkö nyt pääse kotiin.  Okei pääset, jos paine on 5.  Hitsi se oli 4.  Puolen tunnin päästä mitattiin uudestaan ja yhä vaan 4.  Minä valitin, että tän takiako en sitten pääse kotiin.  No joo pääset jos tulet huomenaamulla kontrolliin.  Totta hitossa tulen!  Tahtoo kotiin!

Niin Ylkä sitten tuli hakemaan minut ja seuraavana aamun kontrolliin, paine oli 12 ja lekuri tyytyväinen.  Mutta tämä asentohoito, en todellakaan toivo sitä kenellekään.  Jo päivän päästä mun niska oli tulessa, ajattelin, etten ikinä kestä kuutta päivää.  Koko ajan pää alhaalla.  Vaikka on tästä vitsiäkin väännetty.  Ylkä sanoi, että 28 vuoden jälkeen hän vihdoinkin sai tuon naisen nöyräksi .  Ja minä naapureille, että nyt on silmä turvoksissa ja minä kuljen nöyränä Ylkän käsikynkässä.  Mutta oikeesti, se oli kamalaa.  Ja vaikka rakennettiin tyynyistä sänkyyn barrikadi, etten pääsisi kääntymään selälleni, joka yö heräsin jossain vaiheessa ja olin selälläni.  Kun sitäkään ei olisi saanut tehdä vaan nukkua kyljellä ja pää patjaan päin.  Kyllähän mä aina niin aloitin, mutta tottahan  mä yöllä kääntyilin jo senkin takia, että myös se naama patjaan päin koski niskaan ja kroppa unessa haki parempaa asentoa.  Toivottavasti ei haittaa parantumista.

Silmään siis laitettiin nestemäistä kaasua ja sen piti kohdistua silmän takaosaan ja se kaasun sitten pitäisi umpeuttaa se makulareikä, siksi pitää pitää päätä alhaalla.  Nyt kun taas saan pitää päätä ylhäällä, kaasun pitäisi pikku hiljaa alkaa haihtumaan verenkiertoon.  Eli ylhäältä päin valumaan pois.  Se tarkoittaa sitä, että näön pitäisi palautua ensin silmän yläosasta alemmas, kunnes kaikki kaasu on pois ja näkö palautunut.  Toivotaan että näin käy.  Parhaillaan en nää mitään leikatulla silmällä, yhden silmän varassa kirjoittelen tätäkin.  Ja lekuri sanoi, että kun kaasu laskeutuu, mun pitäisi nähdä vaan se varjo, eli kohta missä kaasua vielä on ja ylempänä kirkasta missä sitä ei ole.  Jos ylemmäskin tulee varjo, on välittömästi mentävä sairaalaan, silloin silmään on tullut bakteeri ja tehtävä heti uusintaleikkaus.  Voi itku, pitäkää peukkuja ettei sitä toista varjoa ilmesty.  Mun niska ei kestä enää!  Ja aika jännä, kun pidin päätä alhaalla ja suljin terveen silmän ja hiukan heilutin päätä sivuttain, näkyi ihan selkeästi leikatussa silmässä nestettä joka heilui.  Niin kuin vesi lasissa kun sitä heiluttaa.

Että tämmöstä täällä.  Vieläkään en pariin viikkoon saa esim. imuroida, en nostaa kolme kiloa enempää, ei mitään sellaista jonka ponnistus aiheuttaisi silmään painetta.  Ei edes aivastaa.  Katsotaan tulevaan, ehkä vielä joku päivä minä nään tällä silmällä jotain.  Ainakin tänään aion katsoa telkkaria !  En ole viikkoon tehnyt sitäkään, saati että olisin ollut tietsikalla.  Ja ensi yönä nukun just semmosessa asennossa missä haluan!

Jos jotain 'kivaa' tästä hakisi, niin se kaasu muuten näkyy sinisenä !

Palataan asiaan taas, aurinkoista viikonjatkoa!