On muuten ilmoja pidellyt .  Huh.  Käytiin eilen etelässä, eli Tallinnassa.  Siellä oli vielä kuumempi kuin täällä.  Ai kamala, mä oikeesti meinasin saada lämpöhalvauksen.  Mulle ei nämä kuumat ilmat yksinkertaisesti sovi, ei sille mitään vaan voi.  Kun käveltiin pitkin Tallinnaa, luulin oikeasti, että nyt putoon ihan just.  Hiki valui noroina ympäri kroppaa.  Käytiin vanhassa kaupungissa syömässä, onneksi löytyi sellainen paikka mihin ei suoraan aurinko paistanut ja oli vielä päivävarjo pöydän päällä.  Ruoka oli hyvää, hiukan oudoksuttiin heidän 'uuniperunoita'.  Nimittäin siinä ravintolassa piti perunat ostaa erikseen annokseen jos halusi.  No minä halusin ja ihmettelin kun listassa luki että uuniperunoita.  MInä aattelin, että ei niitä nyt montaa voi syödä.  Kysyin tarjoilijalta, että saako annokseen yhden uuniperunan vai tuleeko niitä monta.  Juu tulee monta.  Aha.  No sovittiin sitten Ylkän kanssa, että hän syö toisen multa, eihän niitä nyt enempää voi olla kuin kaksi, eihän?  Uuniperuna oli valkosipulilla.  Kun annos tuotiin, oli erillisessä kipossa siis ihan normi valkosipuliperunoita.  Eli kermaisia perunanpaloja.  Olihan niitä tietty monta, mutta yhteensä aika vähän.  Hitsi kun naurettiin.  Aha, siis tämmösiä uuniperunoita .  Mahtoi se tarjoilija ihmetellä duunikavereilleen, että tuolla yks asiakas haluu vaan yhden perunan .

Sitten kuolasin taas kun mentiin sen kukkakaupan ohi mistä kerran toin sen ihanan kimpun.  Nyt oli vaan niin kuuma, etten edes jaksanut ajatella ostavani kimppua kannettavaksi.  Mutta kauniita oli taas kaikki.  Kyllä ne osaa.

Kyllä Viking xpress on sitten pieni laiva!  Haluttiin matkojen ajan tietty olla kannella ja kaksi semmosta kansipubia oli.  Tosi pieniä.  Päätettiin hakea laivasta isompaa toisesta päästä.  Hitsi me kierrettiin kahdessa minuutissa koko laiva ja oltiin taas samassa mistä lähdettiin.  Miten se voi näyttää niin isolta ja on lyhyt kuin mikä .  Jäätiin sitten istuksimaan, mutta että oli karmeeta!  Siellä oli trubaduuri, jonka vahvistimet oli kyllä satakertaisesti liian kovalla.  Aivan hirvee meteli kun se lauloi ja mun korvat kärsi.  Omaa puhettaan ei kuullut, saati toisen.  Nyt mulla pulpahtelee toisessa korvassa kuin plussapisteet tipahtelisi, plop plop plop.  Yksi naapuripöydässäkin sanoi, että jos osaa soittaa kitaraa, ei silti tartte huutaa.  Mutta muualla ei ollut tilaa, pakko se oli siinä olla kun sisälle ei todellakaan voinut mennä.  Siinä missä istuttiin, tuuli silleen leppoisasti, muuten kannella tuuli niin, että jos olisi ollut hame päällä, Marilynit olisi joutunut tekemään .

Kaiken kaikkiaan tosi mukava reissu, jos ei muistella sitä kuumuutta.  Kaunis kaupunki se Tallinna, kyllä siellä voi aina toisinaan käväistä.  Kauniimpi se oli nyt kuin viime marraskuussa kun satoi vettä ja oli synkkää.

Nyt ollaan taas kotosalla ja mietitään mitä tehdä lopuilla kahden viikon lomajaksolla.  Ei mitään olla suunniteltu, mennään sinne minne aamulla tekee mieli.  Loman pitää olla lomaa, saa tehdä just mitä haluaa tai sitten olla tekemättä .

Kaunista viikonloppua kaikille, älkää polttako itseänne auringossa!

Viikon huumoripläjäys:

Kiinalainen, vaalea amerikkalainen ja tumma amerikkalainen kohtasivat hyvän haltian, joka lupasi täyttää heidän toiveensa jos he hyppäisivät pilvenpiirtäjän katolta ja huutaisivat samalla toiveensa.
Kiinalainen aloitti, otti pitkän vauhdin katolla, ponnisti reunalta ja huusi: "Rice !". Kiinalainen putosi pehmeästi riisikasaan ja eleli loppuelämänsä yltäkylläisyydessä.
Tuli vaalean amerikkalaisen vuoro. Vauhti, ponnistus ja huuto: "Money!" ja pehmeä rahakasa odotti alhaalla. Ennen tumman amerikkalaisen vuoroa alkoi sataa tihuttaa vettä ja katto muuttui liukkaaksi. Tumma amerikkalainen otti kuitenkin reippaan vauhdin, mutta ponnistusvaiheessa jalka lipesi ja kuului huuto "O´shit !