Meinaan tämän vuoden heinäkuun viimeistä viikonloppua.  Jo sen on huomannut, että iltaisin tulee paljon nopeammin pimeää.  Elokuun kuutamot odottavat ja saa alkaa kaivaa kynttilät esiin .  Ihanata.  Sitä oikein jo kaipaa syksyn viimoja, sen verran tuskaisaa on tämä kesäaika ollut.  Nytkin on ihan hirmu hiki vaikkei aurinkokaan ihan suoraan paista, mutta lämmintä piisaa.  Viime yö oli tosi tuskainen, en meinannut millään saada unta kun vaan hikoilutti koko ajan.  No, kohta sitten varmaan tulee paukkupakkaset ja valitellaan kylmyyttä.  Kylmyydessä on vaan se hyvä puoli, että vaatetta voi aina lisätä, mutta milläs revit ihon irti .

Mua alkaa jo pikkasen nyppimään tämä joutenolo.  Päivät kuluu vaan möllötellessä.  Ensi viikolla kyllä alan jo touhuilemaan, en mä jaksa enää vaan istuskella.  Silmästä en osaa sen kummosempaa sanoa, en tiedä onko hyvä vai huono.  Mulla on tarkastus 8.8. joten silloin kai viimeistään saa tietää miten leikkaus on onnistunut.  En mä vielä näe sillä kokonaan, 1/3 alhaalta on vielä kaasun peitossa.  On vaan ärsistä kun se kaasu lilluu ja läiskyy koko ajan .  En vielä voi katsella molemmilla silmillä, jos luen tai teen mitä tahansa, leikattu silmä on pistettävä kiinni, muuten tekstit heiluu ja näkyy tuplana ja ties mitä.  Noh, ehkä vielä joskus.....

Kun mulle ei mitään ole tapahtunut saati että olisin mitään tehnyt, ei mulla oikein ole nyt kerrottavaakaan.  Siksipä toivotankin vaan kaikille auvoisaa viikonloppua!

Viikon huumoripläjäys:

Häät oli vietetty ja tuore aviopari vetäytyi yläkertaan, kun muu hääväki jäi nauttimaan pöydän antimista. Jonkin ajan kuluttua yläkerrasta kuului kolinaa ja kaikkien ällistykseksi sulhanen ilmestyi yöpaidassaan häävieraiden joukkoon ja etsiytyi uuden anoppinsa luokse.
- Mitä minä nyt teen, kun Maija pyörtyi? sulhanen valitti.
- Mites se on mahdollista, anoppi ihmetteli, - no, kuivaa nyt aluksi silmäsi, niin lähdetään sitten tutkimaan tilannetta.
Hieman rauhoittuneena sulhanen nosti yöpaitansa lievettä pyyhkiäkseen silmänsä - silloin pyörtyi anoppi.