Niin se huristi mennä työviikko että hupsahti vaan.  Oikeastaan oli ihan kivaa vaikka kiire on ollutkin.  Tänään lähdin tapani mukaan ennen kolmea oli kiire tai ei.  Perjantaisin en siellä vanhene yhtään enempää kuin on pakko.  Mutta nyt on taas mukavaa kun on viikonloppu edessä.

Joku kai muistaa että sain sen Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan lahjaksi.  On se jännä, miten toiset kirjailijat ei vaan uppoo.  Himoitsin sitä kirjaa pitkään ja kun vihdoin sain sen aloin intona lukemaan.  Pääsin sivulle 18 ja voi että jo tympi!  Pistin kirjan pois ja luin aina silloin tällöin muutaman sivun.  Silmäleikkauksesta tultuani ja asentohoidon aikana en voinut muuta tehdä kuin lukea pää alaspäin ja silloin sitten sain sen kirjan kahlattua läpi.  Ei sen puoleen, sen viikon aikana luin varmaan kuusi kirjaa.  Mutta siis tähän Sofiin.  Tottakai kirja oli asialtaan hieno, tai siis eihän se asia hieno ole, vaan kurja.  Eli ajankuva neuvostovallan alla ja itsenäisyyden saavuttaminen.  Se kaikki oli ahdistavaa luettavaa, ihmisten kohtalot ja kurjuudet, silloinen ajankuva.  Mutta se kirjoitustyyli.  Se ei siis kerta kaikkiaan sopinut mun maulle.  En voinut mitään, ihan pakolla jouduin lukemaan sen loppuun.  Siis se kirja on ne lukuisat palkinnot saanut vain siitä aiheesta, ei ainakaan mun mielestä mistään muusta.  En osaa eritellä mikä mätti.  Varmaan se hyppelehtiminen ajasta toiseen, vaikka ymmärsin senkin miksi niin piti olla.  No, tulipahan luettua ja yhtäkään Sofin kirjaa en enää halua .  Kun vertaa esimerkiksi Noel Barberin kirjoihin, jotka myöskin kertoivat historiasta, vaikka ehkä hiukan romatisoidusti, mutta oli niissä kuitenkin ihan asiaa, koska itsekin oli osia niistä kokenut,  ja ne kirjat suorastaan ahmin.  Se mies osasi kirjoittaa lentävästi, kuvaavasti ja kertakaikkiaan mukaansatempaavasti. Niin se vaan on, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä .

Se kirjallisuudesta.  Sainpahan vuodatettua mielipiteeni .  Kodinhoidolliset hommat odottavat jälleen panostustani.  Ja lyhdyt ehtoommalla kynttilöitään ja soffa vattaani, jonka viereen köllähdän jahka saan Ylkän ruokittua.

Toivotan siis mukavaa viikonloppua kaikille!

Viikon huumoripläjäys:

Amerikkalainen ja englantilainen istuivat hotellissa odottelemassa. Vähän ajan kuluttua amerikkalainen ehdotti että, he ottaisivat ryypyt. englantilainen kieltäytyi.
"Maistoin kerran enkä pitänyt siitä", hän tokaisi.
Seuraavaksi amerikkalainen ehdotti pientä korttierää. Taas sama vastaus:
"Kokeilin kerran enkä pitänyt siitä."
"Miten olisi biljardin laita?"
Taas sama vastaus. Samassa paikalle saapui nuorukainen, jonka englantilainen esitteli poikanaan.
"Varmaan ainoa poikanne?" Arveli amerikkalainen.